Medium.comiin kirjoittavan Nassim Nicholas Talebin kirjoitus The Intellectual Yet Idiot alkaa tällaisin ajatuksin: Näemme maailmanlaajuisesti, Intiasta alkaen aina Britanniaan asti, Yhdysvaltoihin saakka, kuinka kapinamieli kasvaa niitä sisäpiirin päättäjiä ja journalisteja kohtaan, siis heitä, jotka puhuvat yhtä ja tekevät toista, ja jotka sanovat meille muille 1) mitä tehdään, 2) mitä syödään, 3) mitä sanotaan, 4) kuinka ajatellaan… ja 5) ketä äänestetään.
Intellektuelli, Mutta Idiootti -tyypin (pätkitään se vaikka muotoon IMI) esimerkin hän antaa Britanniasta, jossa äänestettiin Brexitin puolesta. IMI pitää Brexitiä puoltavia äänestäjiä ”kouluttamattomina” koska hän ei kykene ymmärtämään miksi rahvas äänesti niin kuin se äänesti. (Se äänesti niin kuin sille on parasta.) IMI näkee poliittiseen prosessiin osallistumisen demokratiana vain kun asiat kulkevat IMI:n toiveiden mukaan, mutta populismia se on silloin kun plebeijit kehtaavat äänestää paremmin tietävien toiveita vastaan.
IMI ei ymmärrä seurauksia, sillä niitä ei ole hänelle
Intellektuelli, Mutta Idiootti puolsi Muammar Gaddafin eliminoimista, koska sellainen mies oli diktaattori, mutta IMI ei kyennyt ymmärtämään Gaddafin poistamisen seurauksia. Seurauksia hän ei kykene ymmärtämään, koska ne eivät välity hänen elämäänsä.
Hyvemieli? A vot harasoo!
”Olen köyhä poika Petroskoista,
ei oo mulla yhtään ystävää!
Sirppi ja vasara ne taivahalla loistaa,
bashka haisee, balalaikka soi.”
Tarja Halonen, Juha Sipilä ja nämä muut muka-kansanihmiset voivat viestittää hyveitään osallistumalla rajat auki -mielenilmauksiin, koska se ei maksa heille mitään. He ovat turvassa.
