Vuoden 2011 Kunnian kentät perustuu tositapahtumiin. Se on monikansallinen elokuvatuotanto, 2. maailmansotaan ja sitä edeltäneeseen Japanin ja Neuvostoliiton väliseen nujakkaan ja parin minuutin ajan myös sotien jälkeiseen aikaan sijoittuva toimintaseikkailudraamaleffa. Tämä on erittäin vaikuttava elokuva, mutta väite tositapahtumiin perustumisesta on joko tulkittavissa hyvin, hyvin vapaamielisesti taikka kyseessä on perätön myyntikikka.
Katsoin elokuvan DVD:llä. Eteläkorealainen tuotanto vie kaksi miestä, korealaisen miehen ja japanilaisen miehen, halki Aasian, Neuvostoliiton ja Euroopan. Tarinan päähenkilöt ovat välillä toistensa pahimpia vihamiehiä, välillä parhaat ystävykset. Juoni sisältää erittäin epätyypillisiä käänteitä: tyypit tuntuvat taistelevan melkein joka puolella planeettaa.
Ensin he sotivat neuvostotankkeja vastaan jossain päin Aasiaa, sitten he joutuvat nekkujen sotavangeiksi, pistävät sitten heikäläisten tarjoamat sotilaspuvut ylleen ja lähtevät taistelemaan saksalaisia vastaan. Sitten he vaeltavat jonnekin saksalaisten miehittämällä alueelle ja joutuvat sotavangeiksi, päätyvätkin sitten pariksi vuodeksi saksalaisten perustamaan ulkomaalaisista taistelijoista koostuvaan erikoisyksikköön. Se lähetetään minnekäs muualle kuin Normandiaan tekemään biitsille esteitä. Ei mene aikaakaan kun tyypit miehittävät MG 42:t ja yrittävät pysäyttää amerikkalaiset. Sitten toinen kuolee, toinen ottaa kuolleen henkilöllisyyden. Eloon jäänyt käy myöhemmin voittamassa juoksukilpailun.
Päähenkilöt siis kokevat sodan seikkailut japanilaisten, sitten neuvostoliittolaisten ja lopuksi saksalaisten riveissä. Kaksi ensimmäistä vaihetta upposi minuun, katsojaan, ihan uskottavasti. Kolmas kerta, kun asepuvut vaihtuivat, alkoi jo tuntumaan hippasen epäuskottavalta.
