Silloin kun aloitin tämän blogin pitämisen, en viitsinyt julkaista tätä asiaa käsittelevää kirjoitusta, se kun ei liity mitenkään nettisivujen tekemiseen. Luen silloin tällöin Tiede-lehden keskustelupalstaa ja kahvikupposellisen kanssa etenkin viestiketjun Kylmäfuusio onnistunut? Italialainen lämmitin lueskeleminen on ollut hauskaa. Tämä lueskeluharrastus sai minut aikoinaan tulostamaan italialaisen lämmittimen, eli väitetyn kylmäfuusiokoneen, patenttihakemuksen. Huomasin hakemuksessa aikaisemmin useita eriskummallisuuksia. Printtasin patenttihakemuksen nyt uudelleen ja laitoin mustaa valkoiselle tekemistäni huomioista.
Patenttihakemuksen sivuista lähes puolet on käytetty mahdollisuuksien ja visioiden esittelemiseen eikä niissä esitellä itse patentoitavaa aparaattia tai sen toimintaperiaatetta.
Ensimmäinen selkeä kumma asia löytyy hakemuksen kansilehdestä, jossa mainitaan enimmäislämpötilaksi sellainen termi kuin "5000C" kun muilla hakemuksen sivuilla maksimilämpötila on "500 °C". Saattaa toki olla, että abstraktiin on epähuomiossa lyöty nolla vaikka olisi pitänyt laittaa celsiusasteen merkki. Tai saattaa olla toisinkin päin. No joo, tällainen nollavirhe ei kaada maailmaa, ei ehkä edes patenttihakemusta. Sen sijaan patenttihakemuksesta pitäisi tulla hylky jos siitä jätetään jotain olennaista kertomatta, kuten vaikka jokin visusti varjeltu komponentti.
Patenttihakemuksen sivulla numero 18 näkyy kaavio siitä, mitä asioita tuo italialainen lämmitin tarvitsee toimiakseen. Kaaviossa on numeroitu kukin osanen ja kaaviota edeltävillä sivuilla listataan mitä asioita numerot tarkoittavat ja mikä tarkoitus niillä on. Numeron kuusi tarkoitusta ei ole selitetty. Numero kuusi viittaa johonkin laitteen ytimessä sijaitsevaan asiaan. Tarkoittaakohan se termostaattia? Rossi varmaan tietää.
