Tämä on sillä lailla erityinen blogikirjoitus, että se sisältää yhden kuvituskuvan. Löysin lupaavalta vaikuttavan kuvapankin, josta varasin kuukaudeksi jäsenyyden. Sillä jäsenyydellä saa ladata kuvia vaikka blogia varten. Kuvan tarinan lisäksi haluan tuoda esiin sanan tritiikki. Se on yksi pitkäaikaisen Suomi-youtubettajan, niilo22:n, ajoittain käyttämä termi. Se tarkoittaa kritiikkiä. Tämä kirjoitus esittelee sitä tritiikkiä, jota Christos military and intelligence cornerissa on esitetty ”ryssäläisestä” T-34-panssarivaunusta.
Bloggaaja ehdotti heinäkuussa 2012 T-34:n ympärillä olevan paljon paikkansa pitämätöntä tietoa. Hän tritisoi ensimmäiseksi sellaista myyttiä, että kyseisen panssarivaunutyypin viisto panssarointi oli mullistava keksintö. Christos kertoo ranskalaisessa SOMUA S35 -vaunussa ja Renaultin R35:ssä olevan myöskin viisto panssarointi, joten T-34 ei ole siinä mielessä ensimmäinen laatuaan. Molemmat ranskisten vaunut suunniteltiin vuonna 1934. Viiston etu- ja takapään käyttäminen Sotkassa aiheutti sellaisen ongelman, että sisätilat muuttuivat ahtaiksi etenkin jos talvisaikaan oli tarkoitus laittaa vaatetta ylle.
Viiston panssaroinnin lisäksi T-34:ssä käytettiin, Christos kirjoittaa, erittäin kovaa terästä. Se oli hyödyksi silloin kun haluttiin estää panssarin perforoituminen elikkä rei’itys, mutta vastaavasti ongelma oli teräksen sirpaloituminen iskukohdan sisäpuolella, siis vaunun sisällä. Bloggaaja tarkoittaa tässä sellaista englanninkielistä sanaa kuin spalling. En tiedä miten sen voi suomentaa. Hän tahtoo sanoa, että kun joku paukku iskeytyy vaunun ulkopintaan, se ei välttämättä mene panssarin läpi, mutta iskemäkohdan vastapuolella muodostuu siitä huolimatta sirpaleita (ehkä teräksen värähtämisen takia).
T-34:n käyttämä jousitus mahdollisti nopean ajovauhdin. Christie-jousituksen huono puoli oli kuitenkin epävakaus, mutta epävakauden pääsyyllinen on iskunvaimentimien puuttuminen.
Panssarivaunun plussapuoliin on ajateltu kuuluvan myös suuren kaliiberin tykki, mutta sen heikkous on huono läpäisykyky johtuen hitaasta ammuksen lentonopeudesta. Se myös heikensi pääaseen tarkkuutta.
Saksalaisten sota-ajan raporttien mukaan, edelleen Christien blogijutun mukaan, T-34:ssä on maastossa ajettaessa merkittäviä vaivoja havaita ulkopuolisen maailman tapahtumia — kuten sitä onko edessä panssarikaivanto tai vihollisen vaunu.
T-34 ei ollut myöskään niin luotettava ase kuin myyteissä kerrotaan. Vuonna 1941 valtaosa neuvostolaisista ajoneuvoista menetettiin teknisten ongelmien vuoksi. Stalinin hyväksymässä käskyssä kesällä 1942 kerrottiin Stalingradin rintamalla kuudessa päivässä menetetyn 400:sta panssarista 326 vaunua. Niistä 260 menetettiin mekaanisten ongelmien takia. Sen takia Stalin halusi mekaanikkojen tarkistavan jokaisen panssarivaunun, joka ajeli pois taistelukentältä, ja jos mekaanikko havaitsi sabotaasia vaunussa niin sen miehistöä tuli rangaista.
Sitten Christos military and intelligence corner kertoo, ettei T-34 ollut halpa toisin kuin väitetään. Halpuuden myytin hän arvelee syntyneen siitä, että Neuvostoliitossa kyettiin valmistamaan huimat määrät sellaisia vaunuja, ja että saksalaiset puolestaan rakensivat osaltaan arvokkaita laatuvaunuja. Christos huomauttaa, ettei T-34 ollut halpa valmistaa: esimerkiksi sen moottori oli arvokkaasta alumiinista ja vuonna 1943 yhden vaunun tekeminen vei 3700 työtuntia.
Tuollaista tiedolla tulitusta on useaan kertaan mainitsemassani enkunkielisessä blogissa pitkä sivu. Voit lukea sen täältä.
