Uusimaan nettisivuilla on blogikorneri, jossa julkaistuihin blogimerkintöihin ei voi julkaista omia mielipiteitä liittymättä ties mihin Facebookiin tai rekisteröitymättä ties mihin spämmikirjerekisteriin. Sen takia en kirjoita tätä kommenttia Uusimaan blogimerkintään, vaan tänne omaan blogiini.
Sosiologi, kaupunginvaltuutettu ja kolmen lapsen äiti muistuttaa blogikirjoituksessaan Vihasanoista tekoihin kuinka meidän on katsottava peiliin. Peilistä kun tuon tädin mukaan löytyy vihainen ihminen, joka ei pysty olemaan jakamatta ihmisiä eri kategorioihin. Kirjoittajan mukaan on paheksuttavaa olla lokeroimatta ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin. Hän uskoo vihapuheen olevan kuin virus, joka tarttuu. Kirjoittajan mukaan vihapuhe opettaa meidät pelkäämään.
Lääkettäkin kuulemma tähän isoon vihaan pyritään löytämään. Bloggaaja viitannee eräiden tahojen yrityksiin kaventaa sananvapauttamme ja kasvattaa niin sanotun isoveljen meihin kohdistamaa valvontaa.
Harmillista kuinka Uusimaan bloggaaja ei tunnu ajatelleen vihapuheen, sen ollessa virus, sikiävän jostakin lähteestä. Eikö olisikin järkevintä pureutua siihen asiaan, josta tuollainen virustartunta on saatu? Vai onko se edes virustartunta? Ehkä kyseessä ovatkin vain valkosolut, jotka yrittävät huolehtia siitä, etteivät kaikenmaailman pöpöt koidu kuolemaksi.
