K on suluissa, koska Vasili Mitrokhinin nimi kirjoitetaan englanninkielisessä The Sword and the Shield: The Mitrokhin Archive and the Secret History of the KGB -kirjassa koon kanssa. Suomennettuna Vasili Mitrokhin taitaa olla Vasili Mitrohin. Kävin eilen noutamassa tuon Adlibriksestä tulleen teoksen ja ehdin plärätä sieltä muutaman sivun. Ne sivut kertovat sodanjälkeisestä ajasta Suomessa. Kirjoitan tähän mitä kirjasta löytyy.
Seventeen
17. luvun otsikko on The KGB and Western Communist Parties. Sen mukaan 2. maailmansodan jälkeisen ajan alussa Neuvostoliiton eduksi toimivien agenttien värväys tapahtui suurelta osin neljän kommunistisen puolueen voimin. Kukin niistä neljästä oli hetkellisesti edustamansa maan hallituksen jäsen. Ensimmäinen niistä oli PCF:nä tunnettu ranskalainen Parti Communiste Francais, toisena oli italialainen PCI eli Partito Comunista Italiano, kolmantena itävaltalainen Kommunistische Partei Österreichs eli KPÖ ja neljäntenä suomalainen Suomen Kommunistinen Puolue, SKP.
Kirjassa mainitaan Skandinavian alueen maista, joihin teoksessa Suomikin luetaan, juuri SKP:n olleen vaikutusvaltaisin kommunistinen puolue Skandinaviassa. SKP:lle annettiin 2. maailmansodan jälkeen avainpaikkoja Suomen hallituksessa. Yrjö Leinon mainitaan viettäneen laatuaikaa hallituksessa yli kolme vuotta. Hänen eräs tehtävistään oli rassata sisältä käsin Suomen itsepuolustuslaitteet epäkuntoon: hänen tehtävänsä oli lamauttaa poliisivoimat. Vuoden 1945 loppuun mennessä hän oli puhdistanut valtiollisen poliisin. Se tunnetaankin täällä Punaisena Valpona. Leino hankki punkkuvalpolaisiksi kommunisteja. Koska poliisin puhdistus suoritettiin niin nopeasti, uudet tulokkaat olivat sangen kokemattomia ja siksi vähemmän tehokkaita kuin optimaalisessa tilanteessa.
Vuonna 1947 Leinon suu ja pullon suu olivat paljon toistensa kanssa tekemisissä. Hän ryyppäsi ahkerasti. Saman vuoden lopulla hänet kutsuttiin Moskovaan. Siellä häntä nuhdeltiin politbyroon vanhempien jäsenten toimesta. Häntä ohjeistettiin eroamaan Suomen hallituksesta ja menemään Neuvostoliittoon tervehtymään arvatenkin alkoholismistaan. Leino ei halunnut erota, mutta presidentti Paasikivi erotti hänet huhtikuussa 1948 sillä perusteella, ettei hän enää nauttinut hallituksen luottamusta.
Leinon 10 vuotta myöhemmin valmiiksi saamat muistelmat aiheuttivat Moskovassa niin paljon punastelua, että Neuvostoliiton lähettilään vaatimuksesta Helsingissä koko muistelmateoksen painos tuhottiin sen julkaisun aattona. Vain harvat kopiot jäivät kiertoon.
