87. kansainväliset Porvoon Ajot järjestetään sunnuntaina 7. kesäkuuta. Aamuseiskalta käynnistyvä tapahtuma sisältää pienen ja ison kierroksen. Iso kiekka on 21,1 kilometriä pitkä. Pienen kierroksen pituus on 6,9 kilometriä. Ymmärtääkseni kierros pitää polkea kolme kertaa. Kilpailijoille on eri sarjoja: MElite, M-18, Kilpa, NElite, N-18 ja Veteraanisarja. Palkintoja on tarkoitus ryhtyä jakamaan kello 10.45 aikaan ja sen jälkeen kello 15 tienoilla. Tapahtuma päättyy iltaviideltä.
Ensimmäiset Porvoon Ajot taidettiin järjestää vuonna 1926. Kansalliskirjaston ylläpitämän Doria-arkiston mukaan Porvoon Akilles järjesti 16.5.1926 sellaisen tapahtuman kuin Porvoon-kilpailu Pyöräilyssä. Tuolloin fillaroitiin reitti Porvoo–Helsinki–Porvoo. Sen pituus oli 120 kilometriä. Tapahtumasta kertova mainoslehtinen kehotti osallistujia ja muitakin käyttämään siinä mainittuja liikkeitä. Esimerkiksi Werner Thesslund myi kukkia, Porvoon Kirjakauppa Oy toimi Nikolainkatu 12:sta ja sen puhelinnumero oli 106. Aleks. Koski piti makkaratehdasta osoitteessa Uusi Kirkkokatu 12 ja leikkelyliikettä Jokikatu 28:ssa — ainoastaan laatutavaraa. Lisäksi eräässä läpyskän nurkassa mainostettiin polkupyörärenkaita seuraavasti:
Pyöräilijät! Lämpiminä isänmaan ystävinä ja kotimaisen teollisuuden suosijoina on Teidän käytettävä ainoastaan NOKIAN Polkupyöräkumeja. Laatu on ensiluokkainen!
Porvoon-kilpailun matkareitti vuonna 1926 oli seuraavanlainen:
- Porvoossa:
- Uusi Vuorikatu
- Nikolainkatu
- Välikatu
- Jokikatu
- Kaupungin Silta
- Asematallit
- Pää puhelinverkko
- Helsingissä:
- Vanha kaupunki
- Itä-Viertotie
- Vaasankadun aukeama
- Ja samaa reittiä takaisin
Porvoon Ajojen lisäksi polkupyöräilykilpailuja polkaistiin pystyyn muuallakin Suomessa. Suomen polkupyöräilymestaruuskilpailut ajettiin Turussa 8. ja 9. elokuuta vuonna 1925. Kuopiossa oli 23.–24. elokuuta 1924 kansalliset pyöräily- ja moottoripyöräkilpailut. Suomen Pyöräilyliitto julkaisi vuonna 1900 matkaoppaan nimeltään Polkupyörä-matkoja Suomessa. Siinä on sisällysluettelo, jossa mainitaan fillaroitsijoille suotuisia paikkakuntia eri puolilla Suomenmaata. Esimerkiksi Wiipuri esiteltiin sivulla 18, Wihti ja Vihti sivulla 21, Vääksyn kanava sivulla 25, Sortavalaa ja Käkisalmea käsiteltiin usealla sivulla. Puhelinluettelomaisen läpyskän lopussa todettiin, että Suomen Syklistiliiton jäsenluku oli toukokuussa 1900 yhteensä 650 henkilöä.
